Antti ja Edith Liimatan suvun sukutunnus/Kuva: Martti Turunen

Sukurakkaana pidetyt ja käytännössäkin sukurakkautta osoittaneet Antti (1895-1949 ja Edith (1902 -1963) Liimatan lapset ja lapsenlapset alkoivat miettiä yhteisten juhlien järjestämistä vuonna 1976 Siiri (os. Liimatta) ja Niilo Loukkolan 50-vuotispäivillä.


Antti ja Edith Liimatan suku

Enon Silkussa

Anna Edith Kärnä ja Antti Liimatta vihkikuvassa. Kuva otettu todennäköisesti jossakin valokuvaamossa Joensuussa
Anna Edith ja Antti Liimatta

 

Vanha Liimattalan perhekuva/Kuva: Pekka Laine Asian muhittua muutaman vuoden sukukokouksia ruvettiin toden teolla puuhaamaan vuonna 1978, jolloin Jouko Kontturi lähetti suvun jäsenille tiedustelun.
Tavoitteena oli perinteiden vaaliminen, suvun koossapitäminen ja uusien suvun jäsenten tutustuttaminen sukuun.   

 

Liimattalan perhettä. Vasemmalta Aili, isä-Antti, äiti Edith, sylissään Anna. Edessä Kaino, Antin isä Antti ja vaimo Kaisa Piipponen, Siiri ja Viljo. Kuva: Pekka Laine.


Kyselyn innoittamana päätettiin järjestää ensimmäinen sukukokous Silkussa Antti ja Edith Liimatan kotitilalla.  
Jo alkuvaiheessa mukaan liitettiin perinteiset lähetysjuhlat, joita Antti ja Edith olivat usein järjestäneet kotiinsa. 
Antti Liimatta oli aikanaan ollut ahkera sananjulistaja kotiseudullaan pidetyissä hartaustilaisuuksissa.

Perinteitä vaalien lähetysjuhlaan on aina kuulunut lähetyslounas, jonka tuotto on mennyt lähetystyöhön.

Liimattalan maisemaa kuusikymmentäluvun puolivälissä. Oikealla ison pihlajan takaa pilkottaa vanha Liimattalan talo. Kuva: Veikko Kukkonen.


Liimattalan kotimaisemaa/Kuva: Veikko Kukkonen

Liimattalan perhe kokonaisuudessaan poislukien sodassa menehtynyt Viljo/Kuva: Pekka Laine

Liimattalan perhettä toukokuulta 1948. Kuva on viimeinen, jossa Antti Liimatta on mukana. Hän kuoli kuukautta myöhemmin. Hänet oli kannettu ulos sänkynsä kanssa. Tässä perhe on mukana kokonaisuudessaan, sodassa kaatunutta Viljoa lukuunottamatta.
Vasemmalla takana; Toivo, Irja, Kainon perhe; Kerttu sylissään Raija-tytär ja Kaino, Annan perhe; Anna, sylissään Martti-poika sekä Martti, Siirin perhe; Siiri, takana Aimo, sylissään Aulis-poika, Ailin perhe; Aili, sylissään Kalervo-poika, Arto, edessään Unto-poika. Seuraavat edessä vasemmalta, Kauko, Ailin poika Unto, Helena Kärnä, Antti-isä, Teuvo, Edith-äiti. Edessä Aira, koiran kanssa sekä Ailin tyttö Eila. Kuva: Pekka Laine


Ensimmäiseen perustavaan sukukokoukseen 28.7.1979 Enon Silkussa osallistui yhteensä 56 Antin ja Edithin jälkeläistä perheineen.
Sukukokous aloitettiin lähetysjuhlalla, jossa puhujina olivat Enon kirkkoherra Jouko Pesonen, Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen piirisihteerit Einari Räty, itsekin suvun jäsen ja Vilho Muttonen.
Sukujuhlaan on aina pyritty yhdistämään jonkun suvunjäsenen suuri juhla. Niinpä tässä ensimmäisessä juhlassa onniteltiin koko suvun voimin lämpimästi shaalilla suvun vanhinta Aili Uuksulaista 60-vuotispäivän johdosta.
Itse kokous aloitettiin illalla sukulaisten kesken. 

Liimattalan sukukuva suvun ensimmäisessä kokouksessa 1979. Kuva: Martti Turunen

 

Liimattalan sukua sukutapaamisessa 28.7.1979/Kuva: Martti Turunen

Kokouksen aikana pohdittiin sukukokousten merkitystä ja yleensä sen tarpeellisuutta. Yhteisesti myönnettiin kokousten tarpeellisuus ja sovittiin yhteisesti ohjelmarungosta, jota noudatettaisiin jatkossa.
Sukukokous aloitetaan osallistumalla jumalanpalvelukseen, sen jälkeen on edesmenneiden suvun jäsenten haudoilla käynti, sitten siirrytään viettämään lähetysjuhlaa, johon liittyy lähetystyön hyväksi järjestetty lähetyslounas ja lopuksi suvun yhteinen sukukokous.

Muita ensimmäisessä sukukokouksessa alullepantuja ja toteutettuja ehdotuksia olivat sukujuurten tutkiminen, sukualbumin kokoaminen ja perinneruokareseptivihkon Mummon ohjeet uusille sukupolville laatiminen.
Suvun kokoontumisiin ovat aina ennenkin kuuluneet iloiset karjalaiset laulut. Samalla tavoin sukukokouksissa tilannetta on välillä kevennetty yhteislauluilla.
Suvun omat kirjoittajat ovat saaneet näissä tilaisuuksissa tuoda julki kirjalliset tuotoksensa. Näistä esimerkkeinä runot ja kronikat.
Siiri Loukkolan kirjoittamat lukuisat kronikat syntymäpäiväsankareille ovat olleet juhlissa odotettuja ja kaivattuja.

Menneiden vuosikymmenien
ruokakulttuuria 

(Tämä kirjoitus pohjautuu v. 2003 SLEY:n julkaisemassa kirjassa Ajasta aikaan Polvesta polveen olevaan Helena Vartiaisen kirjoituksen)

Mummon ohjeet uusille sukupolville

Vihkosessa toivotetaan maukkaita ja miellyttäviä ruokahetkiä "Mummon" ohjeilla. Siinä myös kehoitetaan vaalimaan perinnettä ja huolehtimaan siitä, että näiden ruokien valmistustaito siirtyy sukupolvesta toiseen.
Ruokareseptivihkosta on annettu kaikille suvun jäsenille, jotka ovat avioituneet vuoden 1983 juhannuksena tai sen jälkeen.

Juhlaruoka: -karjalanpaisti
Laatikot; - porkkana, - peruna,- lanttu
Juhlajuoma: -kotikalja, -maito

Lohko-lanttulaatikon valmistus perinteiseen tapaan
Lanttulaatikon valmistus poikkesi nykyisestä siten, että laatikkoa ei makeutettu sokerilla. Laatikon makoisuus saatiin aikaan ruisjauhoja imellyttämällä. Esikeitettyjen lanttulohkojen sekaan kaadetaan ruisjauhoja. Ruisjauhojen annettiin imeltyä kolmisen tuntia lämpimässä, mutta ei kiehuvassa lanttuhauteessa. Seos mössättiin ja jaettiin laatikkovuokiin. Laatikot saivat hautua kypsiksi leivinuunin jälkilämmössä muutaman tunnin


Mummon ohjeet uusille sukupolville-kirjasen kansi/Kuva: Martti Turunen

Mummon Ohjeet Uusille Sukupolville


Me oomme lapsia Karjalan

Me oomme lapsia Karjalan,
Itä-Suomen pohjoisen helman
Enon pitäjässä meidät tunnetaan,
Silkunvaaran kaikuja kuunnellaan.
Kuikkavaara on laulumme aihe

Me oomme Sukua Liimatan,
Toki jokainen tietää senkin.
Esi-isät ovat peltoja raivanneet,
Kuokat heiluneet,
kaskeet sauhunneet,
Pirta piukkunut, hyrissyt rukki

Me olemme tulleet nyt yhtehen
Joka puolelta Suomen niemen,
Suvun juuria yhdessä liittämään,
esivanhempain perinteitä vaalimaan
Sukuperinnöksi lapsillemme

Järjestyksessä toinen sukukokous järjestettiin 1.5.1981 Köyliön Hopearannan leirikeskuksessa 1.5.1981. Nyt suku kokoontui juhlimaan jäsenensä, piirisihteeri Einari Rädyn 50-vuotispäivää.  

Uutena asiana kokouksessa tuli esille sukutarinoiden taltioiminen. Päätettiin myös suunnitella ja teettää Edit ja Antti Liimatan-suvun tunnus eli leimasin. Tässä kokouksessa kuultiin ensiesityksenä oma sukukokouslaulu Me oomme lapsia Karjalan. 

 

 

Suvun laulu Me oomme lapsia Karjalan. Sanat lauluun oli tehnyt Siiri Loukkola Me oomme lapsia Suomenmaan säveleen.


Kolmas sukukokous pidettiin lauantaina 23.7.1983 jälleen Enon Silkussa. Ohjelman suorituksesta vastasivat nyt pääosin suvun nuorimmat jäsenet omilla lauluillaan ja näytelmillään. Vanhemmalle väelle oli järjestetty ongintakilpailu myöhemmin kokouksen jälkeen. Perinteiseen lähetysjuhlaan kokoonnuttiin kirkon jälkeen sunnuntaina klo 13.00. 
Neljäs sukukokous järjestettiin 22.6.1985 perinteisesti myös Enon Silkussa. Tuolloin juhlimme Kaukon 50-vuotispäiviä.  
Kokous noudatteli pääosin totuttua iloista karjalaista linjaansa. Perinneaitan siirto Mäkivaaralta takaisin Liimatan pihapiiriin pantiin alulle. 

 

Perinneaitta siirrettynä takaisin entisille tanterilleen Liimattalan talon pihapiiriin.
Kuva: Martti Turunen


Perinneaitta/Kuva: Martti Turunen


Edit ja Antti Liimatan sukukokouksia on tähän mennessä järjestetty yhteensä kahdeksan. Pitopaikkoja ovat vuosien varrella olleet myös Enon Sarvingin Kylänturula, Kiteen Varmonniemi sekä Länsi-Suomessa Luvia.  
Kahdeksas eli viimeisin sukukokous oli jälleen perinteisessä paikassa Enon Silkussa 5.8.1995. Tällöin saimmekin juhlia kaksinkertaisia syntymäpäiviä. Suvun päämies Antti Liimatan syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta ja Kauko juhli sukulaistensa kanssa 60-vuotispäiviään.  
Kokous sujui nytkin perinteisesti. Aluksi nautimme isäntäväen tarjoaman lounaan Ilomantsin Runonlaulajanpirtillä. Sieltä siirryimme pitämään kokousta Silkkuun, jota jatkoimme illanvietolla.  
Sunnuntaina osallistuimme Enon kirkossa jumalanpalvelukseen ja lopuksi kokoonnuimme jälleen Silkkuun, viettämään lähetysjuhlaa.  
Nyt Edit ja Antti Liimatan -suvun kokoukset elävät hiljaista vaihetta. Varmasti monen päämiehen poisnukkuminen on ollut syynä tähän. Sukulaisten vieraantuminen tapahtuu niin huomaamatta, että toivoisi nuoresta polvesta nopeasti löytyvän vielä tämän perinteen jatkajaa. Mutta niin kuin historia toistaa itseään tarvittaneen yksi sukupolvi väliin, kun taas suvun perinteet ja suvun koossapitäminen putkahtavat joidenkin jälkeläisten mielissä esiin.

Tätä ainakin toivon. Suvun puolesta Aimo Kontturi 
(Sivun tekstit pohjautuvat v. 2003 SLEY:n julkaisemassa kirjassa Ajasta aikaan Polvesta polveen olevaan Aimo Kontturin kirjotukseen.)

 

Paluu marginaali-etusivulle