Hallan tilaa halkoo ja on osin myös rajana Ylemmäisen järvestä Pielisjokeen johtava Sarvinginjoki. Joki mainitaan toisissa julkaisuissa Sarvinginjokena, mutta nykykäsityksen mukaan se on Sarvinginpuro. Sotien jälkeen jokea perattiin ja siihen rakennettiin tukinuittoa varten puun kulkemisen parantamiseksi, sulkuja, rännejä, arkkuja sekä kivisiä ja puisia suisteita. Suhdanteiden muuttuessa ja kuorma-autotalouden kasvaessa joessa suoritettiin vain yhtenä keväänä uitto.

Uittomiehiä ilmeisesti Myllylän sululla

Uittomiehiä Sarvinginjoella/Kuva: Pekka Laine

Kylän miehet osallistuivat rakentamistöihin, ja sittemmin myös uittoon.

Uittomiesten keskellä vaaleaan sarkapukuun pukeutunut muiden miesten keskellä oleva on ukkini Antti Turunen.
Päättelen kuvan olevan otetun Hallan tilalle kuuluvan lehtosuon niittyjen kohdalla

Parikymmentä vuotta sitten joelle tuli uusi hanke. Uittosääntö oli päätetty purkaa. Se merkitsi, että jokea ennallistettaisiin, nostelemalla kaivinkoneella rannoilla olevia kiviä takaisin jokeen, puiset suisteet purettaisiin ja kiviset hajotettaisiin jokee sekä rännit purettaisiin.
Kylätoimikunnan tuella aloitettiin neuvottelut kunnan kanssa, että maantieltä alaspäin oleva naapurin rajalla oleva vajaan kahdensadan metrin pituinen ränni saataisiin kunnostettua. Kunta teetti suunnitelman, mutta hanke kaatui osin naapurin haluttomuuteen sitoutua vuosikymmeniksi hankkeeseen, mutta suurimmalta kuitenkin siihen, että kylätoimikunnalla ei itsellään ollut varoja, eikä hanke ei saanut julkista rahoitusta.

Ylempänä Hallan tiloja halkaiseva noin vajaan sadan metrin päässä oleva ränni, sekä niin puiset, kuin kivisetkin suisteet sekä joen ennallistamishanke saatiin pysäytettyä hankkimalla Vesioikeudelta suojelupäätös.
Toimenpide sai arvostelua, mutta katson, että näiden "uittomerkkien" olemassaolo on kuitenkin myös tilalle kuuluvaa historiaa, enkä halua niitä hävitettävän. Tosin rännin tulevaisuus näyttää heikolta, koska se lautojen/lankkujen osalta vaatisi varoja.
Ympäristökeskus purki alarännin, mutta rakensi sitten noin seitsemänkymmenen metrin pätkän, edellä mainittujen suunnitelmien pohjalta, ei kuitenkaan täysin siten, kuin alkuperäinen ränni oli ollut. Vahinko, ettei siihen tullut yhtään pitkässä rännissä ollutta arkkua edes malliksi.